Suomen suurin taidenäyttely avautuu – kauppa odottaa

Suomen suurin taidenäyttely avautuu – kauppa odottaa

Kuvitus: Leena Luostarinen: Yöleopardi, 1981 (Öljy, 130 x 179 cm) Kuntsin modernin taiteen museo /Kuntsin taidekokoelma. Kuvalähde: Pohjanmaan museon arkisto. Valokuva: Mikko Lehtimäki, 2006.

Teksti: Kimmo Levä

Museoiden kokoelmissa oli vuoden 2016 lopulla Museotilaston perusteella yli 400 000 taideteosta. Tilastot eivät kerro, kuinka moni teoksista oli nähtävillä museoiden näyttelyissä. Vahvaan mutu-tietoon perustuen voin väittää, että maamme noin 70 taidemuseossa teoksista on nähtävillä melko pieni osa.

Esilläpitoa vähentää taidemuseoiden näyttelytilojen rajallisuus, mutta myös tarve järjestää näyttelyjä muistakin kuin kokoelmissa olevista teoksista. On myös niin, että nähtävillä olo ei välttämättä merkitse sitä, että teosta on mahdollista nähdä. Näkemistä estävät muun muassa pitkät välimatkat, muut liikkumisen esteet ja ajankäytön haasteet. Lisäksi joillekin museovierailun taloudellinen kynnys saattaa olla liian korkea, etenkin jos vierailu edellyttää paikakuntien välistä matkustamista.

Museoiden kokoelmateosten saavutettavuuteen liittyvät ongelmat on tunnistettu vuosikymmeniä. Tilanne ei ole tyydyttänyt sen enempää museoita kuin niiden asiakkaita. Taiteilijoillekaan tilanne ei ole optimaalinen. He eivät saa näkymättömissä olevista teoksista kaikkea sitä mainehyötyä, jonka tekijät ja teokset ansaitsivat.

Kokoelmateosten saavutettavuuden näkökulmasta digitalisaatio on ratkaissut kaikki perinteiset ongelmat. Verkossa oleviin teoksiin ei liity välimatka-ja liikkumisongelmia, eikä niiden katsomiseen liity taloudellisia kynnyksiä. Mutta kuten useimmiten, ongelmien määrä pysyy vakiona – kun toiset ratkeavat, toisia tulee tilalle.   

Taideteosten verkkonäkyvyyden suurimmaksi esteeksi digitalisaation aikakaudella ovat nousseet tekijänoikeuskysymykset sekä niihin liittyvät kustannukset ja teoskuvien käyttöön liittyvät ongelmat. Nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö mahdollistaa museoille kokoelmateosten näyttämisen museorakennuksissa, mutta verkkonäyttäminen tuo mukanaan erilliset sopimukset ja korvaukset. Museoiden näkökulmasta tämä näyttäytyy useimmissa tapauksissa liian monimutkaiselta ja kalliilta tieltä, joten sitä ei lähdetä kulkemaan.

Tekijänoikeuksien hallintaan liittyen verkkonäyttämisen suurin ongelma liittyy teoskuvien käyttöön. Kaikki, mikä on verkossa, on mahdollista kopioida laittomaan käyttöön ja jakaa eteenpäin. Näin tehdään tahallisesti, mutta uskoakseni kuitenkin useimmiten tahattomasti. Saatavuuden helppous ja materiaaleihin liittyvä wikipediamainen ”ilmaisen käytön” -olettamus vuoksi ”copy/paste” -painikkeiden käyttö ei teoskuvan kohdalla herätä enempää omatuntoa kuin oikeudentajuakaan.

Verkossa oleviin kuviin ja muihin materiaaleihin liittyvistä ongelmista huolimatta vaihtoehtona digitalisoituvassa maailmassa ei ole se, että jatkamme manuaalista eloamme kivijalkarakenteissa. Toimintamallit ja näitä ohjaavat lainsäädäntö ja sopimukset on siirrettävä digiaikaan.

Museoiden kokoelmien teoskuvin verkkonäyttämistä koskeva ongelma ratkaistiin vuonna 2017 Suomen museoliiton ja kuvataiteilijoiden tekijänoikeuksia edustavan Kuvaston välisellä sopimuksella, joka mahdollistaa museoille teoskuvien verkkonäyttämisen ilman teos- ja tekijäkohtaisia sopimuksia tai korvauksia. Sopimuksen taloudellinen pohja perustuu museoiden omarahoitusosuuteen, opetus- ja kulttuuriministeriön avustukseen ja säätiöiltä haettaviin rahoitukseen. Tiina ja Antti Herlinin säätiö oli ensimmäinen säätiötoimija, joka hanketta lähti vuonna 2017 rahoittamaan ja samalla edisti opetus- ja kulttuuriministeriön myönteistä rahoituspäätöksen tekemistä.

Ensimmäisten sopimuskuukausien aikana vuonna 2017 Museoliiton ja Kuvaston välisen sopimus toi verkkoon yli 1200 taideteosta, joiden tekijöinä oli lähes 500 eri taiteilijaa. Tämä oli epäilemättä suurin vuonna 2017 avattu taidenäyttely, joka tuotettiin 17 museon toimesta. Vuonna 2018 tavoite on moninkertaistaa nämä luvut.

Verkossa olevan materiaalin laillisen käytön lisääminen on vielä sopimusten ja helppojen käytänteiden osalta ratkaisematta. Verkossa näkyvän teoskuvan käyttöoikeuden saaminen on tällä hetkellä liian monimutkaista ja myös verkko-ostajan hintamielikuvan perusteella liian kallista. Kaupallinen menestys verkossa edellyttää kansainvälistä massamyyntiä. Tältä osin olemme nykyisten käytäntöjen kanssa vielä syvällä kivi(jalka)kaudella.

 

Kimmo Levä, Museoliiton pääsihteeri, vastaa työssään museoalan edunvalvonnasta sekä Museoliiton sisäisestä johtamisesta. Tiina ja Antti Herlinin säätiö on ollut mukana tukemassa Museoliiton Suomalaisen taiteen digiloikka –hanketta. Kuva: Roni Rekomaa, lisenssi Suomen museoliitto

1054