Yksilön medialukutaito on koko yhteisön etu

Kuvitus: Terhi Ekebom / Napa Agency

Teksti: Anne Leppäjärvi

TAHS:n blogissa säätiön tukemat hankkeet saavat esittäytyä. Tällä kertaa on vuorossa Faktana, kiitos! -kiertue, jolla vapaaehtoiset journalistit ovat syyskuusta 2017 lähtien vierailleet opettajien kutsumina kouluissa eri puolilla Suomea.
  1. Mitä jokaisen pitäisi tietää Faktana, kiitos! -hankkeenne aiheesta?  

Medialukutaito on kuin mikä tahansa muukin taito: sen opettelu vaatii hiukan vaivannäköä, mutta lopputulos palkitsee.Medialukutaitoinen ymmärtää erilaisten tietolähteiden eroja ja pystyy tarkistamaan yksittäisiä faktoja,  mutta osaa haastaa omiakin motiivejaan. Erityistä tarkkuutta vaatii se tutkittu juttu, että ihminen uskoo helpoiten tietoja, jotka tukevat hänen maailmaankuvaansa.

  1. Mikä on ollut hienoin hetki hankkeen aikana?  

Hienointa koulukiertueella ovat olleet toimittajien ja nuorten keskustelut. Ja keskusteluissa oivallukset nimenomaan siitä, että jokainen meistä on vastuussa siitä tiedosta, jota päättää levittää eteenpäin. Sosiaalinen mediahan tekee meistä jokaisesta oman elämämme uutispäälliköitä.

  1. Kerro yllättävä fakta työstäsi!  

Suomessakin voi nähdä länsimaisten demokratioiden trendin, jossa nimenomaan nuoret ovat muita ikäryhmiä valmiimpia siirtämäänhallituksen päätösvaltaa asiantuntijoille. EVAn kesäkuussa 2017 julkaisemassa raportissa “Tyytymättömyyden siemenet – Mistä populismi tulee?” esitetään, että alle puolet 18–35-vuotiaista suomalaisista pitää ehdottoman tärkeänä elämistä demokratiassa. Pahimmassa tapauksessa instituutioihin pettyneet koulutetut “viehättyvät” yhä enemmän elitistisestä teknokratiasta ja vähemmän koulutetut autoritaarisesta populismista – demokratian ja moniäänisyyden kustannuksella.  

  1. Minkä oivalluksen sait viimeksi?   

Ensin valemediat ja disinformaatio saivat ihmiset eri puolilla maailmaa puhumaan niin paljon totuudenjälkeisestä ajasta, että Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi totuudenjälkeisyyden vuoden sanaksi 2016. Sen jälkeen keskustelua onkin hallinnut totuudenjälkeisen ajan käsitteen kritisoiminen: eihän maailmamme ole ennenkään perustunut vain faktoihin ja järkiargumentteihin.

Olen alkanut ajatella, että se mistä pitäisi puhua, olisi meidän ihmisten kaipuu yksinkertaiseen, helposti ymmärrettäväänmaailmaan. Haluaisimme, että olisi se yksi lehtijuttu, kirja tai tv-ohjelma, johon olisi koottu koko totuus. Näin ei kuitenkaan ole, vaan on vain suostuttava hankkimaan tietoa ja näkökulmia useammasta lähteestä ja nähtävä itse vaivaa kokonaiskuvan luomiseksi.Ei siis pidä jäädä pyörimään toisaalta totuudenjälkeisen ajan kauhisteluun ja toisaalta yhden totuuden kaipuuseen, vaan toimia – ja nauttia täysin siemauksin demokratiaan kuuluvasta vapaasta tiedonsaannista.

  1. Mikä on yleisin harhaluulo, joka ihmisillä on tutkimusaiheestasi?  

Journalismilla on aivan oma tehtävänsä osana tiedonvälitystä ja osana nimenomaan demokraattista yhteiskuntaa. Siksi on hurja uutinen, että lähes kaikki sanan- ja lehdistönvapausjärjestöt ovat viime kuukausina ilmoittaneet, että maailmalla median vapaus on huonoimmalla tolalla sitten viime vuosisadan. Olisi harhaluulo, että missään – myöskään meillä Suomessa – sananvapaus ja lehdistönvapaus olisi itsestäänselvyys ja saavutettu etu. Niitä pitää suojella ja puolustaa joka päivä.  

 

Anne Leppäjärvi on journalisti ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun toimittajakoulutuksen johtaja. Hän toimii vastaavana tuottajana Tiina ja Antti Herlinin säätiön apurahan saaneella Faktana, kiitos! -kiertueella, jolla vapaaehtoiset journalistit ovat syyskuusta 2017 lähtien vierailleet opettajien kutsumina kouluissa eri puolilla Suomea. Leppäjärvi sai Vuoden journalistinen teko 2015 -palkinnon esimerkillisestä työstään Haaga-Helian toimittajakoulutuksen kanssa.